MATKALLA TÄHTIIN

  Noin kymmenen vuotta sitten alkoi taistelu jota en odottanut käyväni. Taistelu jonka vuoksi itken joka vuosi silmät päästäni. Vaikeudet toisen asteen suorittamisessa murskaa mun sydämen. Ajattelin kertoa millainen se matka on tähän mennessä ollut. Kävin peruskoulun erityiskoulussa (vain synnynnäisen liikuntavammani vuoksi, muita vaikeuksia ei ollut) ja jatkoin sieltä lukioon. Muistan edelleen kuinka pohdin, että haenko ensisijaisesti lukioon jossa on aiemminkin ollut pyörätuolia käyttäviä ihmisiä. Valitsin kuitenkin sen lukion, joka oli lähempänä kotia. Voi kun olisi silloinen teini tiennyt mihin joutuu. Mut jätettiin ulkopuolelle, ja se oli kova isku kun oli tottunut siihen että on kavereita. Pahinta kuitenkin oli, että 98% kohtaamistani opettajista ei millään tasolla osanneet kohdata mua. En saanut kokeisiin lisäaikaa, ja mun piti joka kurssin alussa esitellä itseni, ja kertoa että olen pyörätuolissa synnynnäisen vamman vuoksi. Siihenastisen elämäni pahin juttu mihin olen suost...