Pallon muotoinen sydän: Päivä joka ei unohdu ikinä (SPT-jalkapallon SM-sarja 2025: 2. osaturnaus 24.5.2025)

Pitkähkön tauon jälkeen on viimein aika kertoa SPT-jalkapallon SM-sarjan 2025 toisesta osaturnauksesta. Pelit olivat Seinäjoella, ja henkilökohtaisesti tykkään kotipelejä enemmän matkustaa Tampereen ulkopuolelle pelaamaan. Matkustamisen aikana kerkeää kunnolla valmistautumaan peleihin. Kyseiset pelit olivat erityisellä tavalla kokemukseltaan (toivottavasti) ainutlaatuisia, sillä pelituolin puskuri (jolla potkitaan palloa) unohtui kotiin. Sain sen takia paniikkikohtauksen, mutta päätin lopulta kuitenkin pelata ilman puskuria (tuomarien luvalla).

TPV-FC Inter 0-6

Ensimmäinen peli oli Interiä vastaan. Näissä peleissä tasoero on tuntuva Interin eduksi, joten pyrimme puolustamaan mahdollisimman hyvin. Henkilökohtaisesti ihmettelin valmentajan ratkaisua peluuttaa mua lähtökohtaisesti omalla pelipaikalla laidassa, kun ei sitä puskuria ollut. Musta oli päivänselvää, että mut olisi tässä tilanteessa pitänyt pistää keskipelaajaksi (alin kenttäpelaaja) ainakin pelin ollessa käynnissä. Laidassa tunsin itseni hyödyttömäksi, (tämän tunteen kanssa kamppailin siitä lähtien, kun tajuttiin puskurin jääneen kotiin) koska pystyin ainoastaan peittämään syöttösuuntia. Onhan sekin oikeasti tärkeä homma, mutta tunsin itseni silti turhaksi. Lopulta tarjouduin menemään alas pelin ollessa käynnissä, koska koin, että hyökkäykseen on parempi saada kolme pelaajaa joilla on niin sanotusti täysi varustus. Joukkueena peli sujui loistavasti huomioiden vielä se, että meillä ei ollut yhtään vaihtopelaajia. Jokaisella joukkueella on erilaisia pelejä, mutta sanoisin että kun meillä on hyvä meno niin kehitystä on huomattavissa. Tästä kertoo se, että 1. puoliaikakin päättyi vain 0-3

SJK-TPV 0-1

Päivän toinen ja viimeinen peli oli SJK:ta vastaan. Lähdin tähän peliin paljon paremmalla mielellä, vaikka pelien välissä oli vain puoli tuntia. Ennen pelejä tullut shokki oli ilmeisesti laantunut. Tässä pelissä näytin itselleni, että kyllä se pelaaminen näinkin onnistuu. Purin palloa pois omasta päädystä, ja pelasin yhden puolustustilanteenkin niin kuin olisi puskuri häiriten vastustajan etenemistä. Mulla oli tässä pelissä asenne kohdallaan. Joukkueenakin teimme tarvittavan ja etenkin tässä turnauksessa 0-1 voitosta on syytä olla ylpeä. SJK-peli oli mahtava päätös turnaukselle myös henkilökohtaisessa mielessä. 

Tällä kertaa turnauspostaus oli (mielestäni) vähän sellainen ja tällainen. Tosin turnaus oli muutenkin hyvin erilainen ja sitä kautta unohtumaton. Toivon kuitenkin etten enää koe vastaavaa. Mutta positiivista on, että etenkin ite huomasin, että mut voi laittaa kentälle tilanteessa kuin tilanteessa. Kohti syyskuuta ja seuraavia pelejä!