MATKALLA TÄHTIIN

  Noin kymmenen vuotta sitten alkoi taistelu jota en odottanut käyväni. Taistelu jonka vuoksi itken joka vuosi silmät päästäni. Vaikeudet toisen asteen suorittamisessa murskaa mun sydämen. Ajattelin kertoa millainen se matka on tähän mennessä ollut. Kävin peruskoulun erityiskoulussa (vain synnynnäisen liikuntavammani vuoksi, muita vaikeuksia ei ollut) ja jatkoin sieltä lukioon. Muistan edelleen kuinka pohdin, että haenko ensisijaisesti lukioon jossa on aiemminkin ollut pyörätuolia käyttäviä ihmisiä. Valitsin kuitenkin sen lukion, joka oli lähempänä kotia. Voi kun olisi silloinen teini tiennyt mihin joutuu. Mut jätettiin ulkopuolelle, ja se oli kova isku kun oli tottunut siihen että on kavereita. Pahinta kuitenkin oli, että 98% kohtaamistani opettajista ei millään tasolla osanneet kohdata mua. En saanut kokeisiin lisäaikaa, ja mun piti joka kurssin alussa esitellä itseni, ja kertoa että olen pyörätuolissa synnynnäisen vamman vuoksi. Siihenastisen elämäni pahin juttu mihin olen suost...

  Olen pitkään miettinyt vammaisurheilun kaivanneen sitä, että harrastajat itse nostaisivat oman näkökulman kautta omaa lajiaan esiin. Olen tehnyt näin julkisesti jonkun verran muun muassa Instagramissa ja X:ssä (entinen Twitter). Halusin kuitenkin nostaa tasoa, ja tuoda blogissa ilmi muutakin kuin mitä ja miten harrastan. Seuraavaksi kerron miten aion sen tehdä. Pallon muotoinen sydän-postaussarja tulee kertomaan siitä millainen laji sähköpyörätuolijalkapallo (ja myöhemmin tänä vuonna myös sähköpyörätuolisalibandy) on mun eli pelaajan henkilökohtaisesta näkökulmasta katsottuna. Siitä huolimatta, että kerron sarjassa rehellisesti myös haasteista, joita kohtaan niin toivon jonkun innostuvan mm. turnauspostauksista. Joko lajien seuraajiksi, tai parhaimmassa tapauksessa uusiksi pelaajiksi. Itse koen, että tämä blogi on parasta mitä minä voin lajeilleni tehdä eli eiköhän puhuta SPT-jalkapallosta! Sähköpyörätuolijalkapallo eli lyhyemmin SPT-jalkapallo on yksi harvoista vaikeavammaisille...

Ihan alkuun haluan sanoa, ettet löytänyt vain blogia vaan myös tarinan. Tarinan, jota kirjoitetaan kirjain kerrallaan. Kirja voi kastua ja sivut repeytyä, mutta uskon että tämä kirja on silti, tai ehkä juuri siksi lukemisen arvoinen. Olen 26-vuotias synnynnäisesti liikuntavammainen transmies, ja sairastan mm. kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Erilaiset haasteet elämän aikana ovat aiheuttaneet sen, etten pienestä hätkähdä ja vahvempaa selkärankaa on vaikea löytää. Ajatus blogista syntyi halusta jakaa tämä elämän mittainen kasvutarina. Tuntuu, että siirtymä täysi-ikäisestä aikuiseksi alkoi tänä vuonna. Se mitä tuo siirtymä tai elämän tasapainottaminen tarkoittaa mun elämässä on yksi tämän blogin aiheista, sillä tähtiin täytyy matkata myös sisäisesti. Kaiken lisäksi se on unelmista tärkein, vaikka menestys urheilussa tuntuu yhtä tärkeältä. Itsensä löytämisen ja hyväksymisen lisäksi blogin teemoina ovat myös vammaisurheilu ja musiikki. Harrastan tällä hetkellä sähköpyörätuolijalkapalloa ja...