Pitkähkön tauon jälkeen on viimein aika kertoa SPT-jalkapallon SM-sarjan 2025 toisesta osaturnauksesta. Pelit olivat Seinäjoella, ja henkilökohtaisesti tykkään kotipelejä enemmän matkustaa Tampereen ulkopuolelle pelaamaan. Matkustamisen aikana kerkeää kunnolla valmistautumaan peleihin. Kyseiset pelit olivat erityisellä tavalla kokemukseltaan (toivottavasti) ainutlaatuisia, sillä pelituolin puskuri (jolla potkitaan palloa) unohtui kotiin. Sain sen takia paniikkikohtauksen, mutta päätin lopulta kuitenkin pelata ilman puskuria (tuomarien luvalla). TPV-FC Inter 0-6 Ensimmäinen peli oli Interiä vastaan. Näissä peleissä tasoero on tuntuva Interin eduksi, joten pyrimme puolustamaan mahdollisimman hyvin. Henkilökohtaisesti ihmettelin valmentajan ratkaisua peluuttaa mua lähtökohtaisesti omalla pelipaikalla laidassa, kun ei sitä puskuria ollut. Musta oli päivänselvää, että mut olisi tässä tilanteessa pitänyt pistää keskipelaajaksi (alin kenttäpelaaja) ainakin pelin ollessa käynnissä. Laidassa tu...
Noin kymmenen vuotta sitten alkoi taistelu jota en odottanut käyväni. Taistelu jonka vuoksi itken joka vuosi silmät päästäni. Vaikeudet toisen asteen suorittamisessa murskaa mun sydämen. Ajattelin kertoa millainen se matka on tähän mennessä ollut. Kävin peruskoulun erityiskoulussa (vain synnynnäisen liikuntavammani vuoksi, muita vaikeuksia ei ollut) ja jatkoin sieltä lukioon. Muistan edelleen kuinka pohdin, että haenko ensisijaisesti lukioon jossa on aiemminkin ollut pyörätuolia käyttäviä ihmisiä. Valitsin kuitenkin sen lukion, joka oli lähempänä kotia. Voi kun olisi silloinen teini tiennyt mihin joutuu. Mut jätettiin ulkopuolelle, ja se oli kova isku kun oli tottunut siihen että on kavereita. Pahinta kuitenkin oli, että 98% kohtaamistani opettajista ei millään tasolla osanneet kohdata mua. En saanut kokeisiin lisäaikaa, ja mun piti joka kurssin alussa esitellä itseni, ja kertoa että olen pyörätuolissa synnynnäisen vamman vuoksi. Siihenastisen elämäni pahin juttu mihin olen suost...